ELÄIMISTÖ

Lapin eläinlajien runsaus ei ole kovinkaan suuri, mutta sitäkin vaikuttavampi. Yleisin ja tunnetuin eläin on poro, joka on olennainen osa Lapin luontoa. Se on kantamuotonsa, tunturipeuran, tavoin sopeutunut erinomaisesti Lapin ankariin olosuhteisiin ja Lapissa on noin 200 000 poroa. Lapin pedot, kuten ahma, karhu ja susi, ovat porojen suurin luontainen uhka.

Porot ovat puolikesyjä mutta säikkyjä, joten ne välttelevät ihmisiä. Poikkeuksena on kuitenkin syys-marraskuussa oleva porojen kiima-aika, rykimä, jolloin urosporot eli hirvaat saattavat hyökätä lähestyvän ihmisen päälle. Vaadin, eli naarasporo vasoo keväällä toukokuun puolenvälin aikoihin. Silloin pahin räkkäaika ei vielä ole alkanut ja vaadin saa rauhassa imettää vasaa ilman häiritseviä verenimijöitä. Kesällä poron tärkeintä ravintoa ovat koivun lehdet, heinät, ruohot ja jäkälät. Syksyllä ja talvella porot kuopivat lumen alta ravinnokseen jäkälää, varpuja ja heinää.

Piekana, hiirihaukan sukulainen, on Lapin petolinnuista yleisin ja sen kannan lisääntyminen on riippuvainen jyrsijöiden määrästä. Piekana viihtyy samoilla alueilla kuin tunturisopuli, joka on Lapin tunturialueilla yleinen jyrsijä. Sopulikannan koko vaihtelee vuosittain ilmaston ja petokannan vaihteluiden mukaan.  Suomen suurin kotkakanta on Lapissa ja linnuista yleisimpiä ovat koivikoiden niittykirvinen, kivitasku ja uunilintu.